Miten paikalliskirjailija temmattiin mukaan sosiaaliseen mediaan

Olen toiminut valtakunnallisen kirjailijatietokantahankkeen KITKA:n koordinaattorina ja olen erinomaiselta näköalapaikalta päässyt seuraamaan web 2.0-ominaisuuksien tuloa alun perin hyvin vaatimattomaan kirjastopalveluun ja mielestäni voin konkreettisesti osoittaa mitä tapahtuu kun tietokoneen näyttöruudulle siirtynyt työ laajenee ja kytkeytyy kirjaston seinien ulkopuolelle ja miten se voi olla kaikille osapuolille hyväksi eikä heikennä tai kyseenalaista kirjastoammatillista osaamista.

Suomessa on 20 maakuntakirjastoa ja suurimmalla osalla niistä on luotuna jonkinlaisia verkkosivuja alueen kirjailijoista. Yleisesti tiedonhakijan on tähän saakka ollut hankala löytää kirjailijoista muuta tietoa kuin kustantajien sivujen tai kirjailijan omien kotisivujen tarjoama tieto. Kirjastot.fi:ssä on linkkilista, mutta mitään yksittäistä hakupaikkaa kirjailijatiedolle ei ole ollut tarjolla. Tiedonhakijan on täytynyt tietää mihin maakunta-alueeseen kirjailija kytkeytyy, osatakseen mennä oikean maakuntakirjaston sivulle tietoa etsimään. Tämän puutteen korjaamiseksi silloiset Pallas-kirjastot perustivat projektin nimeltään KITKA, KIrjailijasivustojen ja kirjailijaTietoKAntojen yhdistämiseksi yhteen paikkaan, helposti ja monipuolisesti haettaviksi. Esiselvitys tehtiin vuonna 2005 ja Opetusministeriön tuella hanke on jatkunut.

Hyvin aikaisessa vaiheessa aloitettiin yhteistyö Turun kaupunginkirjaston vetämän kaunokirjallisuuden verkkopalvelun kanssa ja myös kirjastot.fi-toimituksella on ollut tärkeä osuus. Nyt ollaan tekemässä yhtä palvelua osoitteeseen www.kirjasampo.fi ja KITKA tulee tarjoamaan siihen kotimaisen kirjailijatiedon. Semanttisen webin konkretisoitumisen myötä yhteistyöhön mukaan on astunut Teknillinen korkeakoulu ja sekä teos- että kirjailijatiedot viedään yhteisellä annotaatioalustalla Kaunokki-Saha-nimiseen annotointieditoriin.

Mutta puretaanpa hieman kerää ajassa taaksepäin. Kuopion kirjastopäivillä kesäkuussa 2007 pidettiin nykyisen KITKAn järjestäytymiskokous ja maakuntakirjastojen edustajista koostuva ohjausryhmä totesi kirjailijatietokannan alkuperäiset tavoitteet edelleen tavoittelemisen arvoisiksi ja suunnitelmaa alettiin toteuttaa. Perustettaisiin yksi valtakunnallinen kirjailijatietokanta johon siirrettäisiin kaikki olemassa oleva kirjailijatieto. Haettavaksi haluttiin missä, milloin ja millä kielellä kirjailija on kirjoittanut ja vaikuttanut. Yhteistyötä tehtäisiin kaunokirjallisuuden verkkopalvelun kanssa jotta teos- ja kirjailijatieto linkittyisi sujuvasti.

Keväällä 2008 oltiin vaiheessa jossa oltiin ryhtymässä ensimmäiseen testaukseen. Kaunokirjallisuuden verkkopalvelu eteni omaan, hitaampaan tahtiinsa, mutta oltiin yhtä mieltä siitä että kirjailijapuoli voi valmistua aikaisemmin ja vain julkistaminen hoidetaan yhteisesti.

Kuinkas sitten kävikään? KulttuuriSampo julkistettiin syksyllä 2008, mutta hankkeemme – tässä vaiheessa jo hyvin tiiviisti yhdessä kaunokirjallisuuden verkkopalvelun kanssa – pääsi lähikontaktiin Teknillisen korkeakoulun kanssa. HelMetin 2007 julkaistu kaunokirjallisuus ajettiin yhdeksi kokoelmaksi KulttuuriSampoon ja TKK mieltyi aineiston laatuun. Professori Eero Hyvönen kiinnostui myös hallussamme olevasta kirjailijamateriaalista ja lopputuloksena oli että KITKAn tilanne jäädytettiin. KITKAn ohjausryhmä päätti, että kannattaa astua mukaan semattisen webin maailmaan ja innolla odotettiin mitä tuleman pitää.

Teokset on kirjastoissa luetteloitu tarkkojen sääntöjen mukaisesti jo aikojen alusta. Kun kirjastot ovat tehneet omista paikalliskirjailijoistaan verkkosivuja ei ole ollut olemassa mitään yhteisiä sääntöjä. Tiedot on kyllä kerätty joko haastattelemalla tai lomakkeilla, mutta tiedon sisältö on suuresti riippunut kirjaston henkilökunnan innostuneisuudesta ja monella sivustolla on huomattavissa henkilön vaihtuminen, oma kädenjälki on haluttu jättää tavalla tai toisella. Kaiken kaikkiaan oltiin tekemisissä hajanaisen ja hyvin henkilökohtaisenkin, paikallisesti värittyneen tiedon kanssa. Useat sivut ovat teknisesti vanhentuneita, puhumattakaan siitä miten hankala niitä on ollut päivittää. Nyt semanttiset prosessit ja web 2.0-palvelut olivat viemässä näitä kirjallisesti lahjakkaita alkuasukkaita suureen maailmaan, avoimeen jakeluun, kytketyksi ajallisiin ja historiallisiin yhteyksiin. Tietosuoja ja tekijänoikeuskysymykset semanttisessa webissä ovat vieläkin aika hakusessa, ennakkotapaukseksi ei haluttu, mutta toistaiseksi luotetaan palvelumme laatuun ja yleiseen hyvään moraaliimme.

Hankkeen etenemisestä olen kertonut KirjastoWikissä http://wiki.kirjastot.fi/index.php/Projekti_Kitka.

Olimme viemässä olemassa olevaa kirjailijatietoa yhteen paikkaan helposti ja monipuolisesti haettavaksi eli aika nöyrä ja vaatimaton oli alkutavoite. Liittymällä yksiin kaunokirjallisuuden verkkopalvelun ja TKK:n kanssa saimme kitkatta kytkeytyvät tiedot, ideoiden valtameren ja myös sen palkitsevan tunteen, että meilläkin oli tarjottavaa tähän uuteen web 2.0 maailmaan.

Kirjastojärjestelmäntuottajat eivät ole pystyneet ratkaisemaan kaikkien web 2.0-palvelujen tuottamismekanismia, koska niiden teostiedot kohdistuvat ISBN:iin, painoksiin. Puhumattakaan että kirjastojärjestelmissä ei pysty tarjoamaan teoksille siihen liittyvää kirjailijatietoa muuten kuin nimen verran. Me olimme avaamassa latua, kohdistamassa yhteisöllisiä palveluja avoimeen teosrekisteriin, jossa kunkin teoksen sisällönkuvailu kohdistuu yhteen teostietoon ja näin ollen kohdistuvat myös arvostelut, arvioinnit, kritiikit, suosittelut ja tägitykset. Vain taivas oli rajana. Yhteisellä annotaatiolla saataisiin teokseen liittyvä rikas kirjailijan taustatieto sujuvasti palveluun ja kirjailijatietoa voitaisiin rikastaa teosrekisterin asiasanoituksen ja teemojen kautta suosittelemalla esimerkiksi samasta aiheesta kirjoittaneita kirjailijoita.

Kirjastoilla oli siis olemassa oman alueen kirjailijasivustoja mutta mikään kirjastojärjestelmä ei voi esimerkiksi antaa tulosta hakuun Hae vaasalaisia/pohjalaisia kirjailijoita. Kirjasammon Kirjailijat-osio on ainoa paikka joka tarjoaa hakutuloksen joko tarkalla haulla, karttahaulla tai selailemalla.

Selailuhaut saavat suunitellessa sormet syyhyämään. Kirjailijasivut sisältävät paljon mielenkiintoista tietoa, josta tiedonhakija ei osaa edes uneksia, saati sitä hakea. Niputtamalla näitä tietoja selailujen taakse voimme tarjota tiedonhakijalle: Tätäkin meillä olisi, ole hyvä! Selailepa genrejä, teemoja, ammatteja, harrastuksia, luottamustehtäviä, palkintoja…

Vielä keskeneräistä Kirjasampo-verkkopalvelua esiteltiin Turun kirjastopäivillä sekä ständissä että kolmessa tietoiskussa. Saimme hyvin innostuneen vastaanoton ja vastattavaksi joukon kysymyksiä. Päällimmäiseksi jäi tunne, että tätä palvelua odotetaan kirjastoissa. Koska yhteisölliset palvelut vaativat sisällön massaa ja käyttäjiä, lähtökohdat ovat lupaavat. Varsinkin kaunokirjallisuuden tietotaitoon liittyy valtava määrä hiljaista tietoa, Kirjasampo tuo tämän tiedon kaikkien saataville, sekä kirjastoammattilaisille että lukijoille.

Kaunokki-Sahan kolmosversio on testauksessa ja käyttöliittymän rajapintoja rakennellaan yhteistyössä TKK:n kanssa. Syksyllä jatketaan sisällönkuvailun koulutusta ja ohjeita on jo alettu julkistaa KirjastoWikissä.

Paljon on mietitty yhteisöllisiä palveluja. Ei riitä että joku palvelupalikka, blogi, keskustelu tai lukupiiri on kiva, sille pitää löytyä joko tekniikka tai tekijä joka sen hoitaa. Aivan uskomattomalta tuntuu olla mukana palvelussa joka tehdään alhaalta ylöspäin, mutta jonka tavoitteet ovat tämän hetken kuumat web kakspistenollat.